Heinäkuu 2008

Koko heinäkuu oli aika hurjaa chillausta, mutta en taida turista tässä nyt muusta kuin mahtavasta road tripistämme Päijät-Hämeeseen, sekä jo perinteeksi muotoutuneesta reissusta Joensuuhun ja Ilosaarirockiin. Eli tämä on kertomus yhdestä heinäkuun viikosta.

Maanantaina lähdettiin Sinin kanssa autoilemaan määränpäänä Hartola tai oikeastaan Pertunmaa, mutta poikkesimme matkan varrella Lahdessa moikkaamassa entistä koulu- ja kämppäkaveriani Vuokkoa. Uudet kaupungit tuottavat aina pieniä ongelmia ajotaidolleni (olisi ehkä kannattavaa opetella ne risteysalueen ajo-oikeudet joskus..), mutta tällä kertaa selvisimme naarmuitta ja ilman eksymistä. Syötiin jo monesti tutuksi tulleessa Lahden Rossossa, koska sieltä saa parhaat gluteenittomat pizzat. Jälkkärille menimme kuitenkin italialaiseen ravintolaan. Siellä syötiin tietenkin suussa sulavaa gelatoa! Harkitsin jopa hetken muuttoa Italiaan, jäätelöä ja ne miehet! Ja Italiassa paistaa aina aurinko, ja silloinkin kun sataa ihmiset on iloisia ja kaikki on ihanasti.

Lahden jälkeen matka jatkui nelostietä Pertunmaalle, jossa odotti Satsa, kaksi vanhaa koiraa, kissoja ja ihastuttava pihamaa. Taisi olla jo ilta kun saavuimme, kumottiin tuliaisvalkkari ja mentiin uinumaan. Saatiin nukkua kissanpentujen kanssa samassa suljetussa tilassa (eivät vissiin tulleet kovin hyvin toimeen vanhempien kissojen kanssa) ja yksi puri varpaastani ja myllersi koko yön peiton alla.

Käytiin Hartolassa kirppareilla ja kaffella, sekä todella hämärässä vaateliikkeessä, joka myi jotain 20-30-vuotta vanhojen konkurssipesien antia. Siinä oli hurja kontrasti samalla kadulla sijainneeseen suureen golfkauppaan, jossa kaikki tuotteet oli sitten viimesen päälle kuulia.

Tehtiin hyvää ruokaa ja autettiin Satsaa puutarhatöissä. Keskiviikkona olikin taas kotiinlähdön aika. Poikkesimme paluumatkalla Vuohelan herkkupuodissa Joutsassa. Herkkupuoti on erikoistunut gluteenittomiin leivonnaisiin, ja sieltä löysimmekin herkullisia karjalanpiirakoita ja eilispäivän tattarilimppuja halpaan hintaan. Takaisin tulimme eri tietä, se oli Satsan suosittelema maisemareitti ja saimme ihailla kauneinta järvisuomea! Poikkesimme myös Lammilla kirpputorilla. Ennen sitä kävimme jossain navettagalleriassa, josta Sini löysi tiffany-omenia. Galleriassa oli myös paikallisten lasten valokuvauskurssin satoa, aikamoisia näkemyksiä.

Torstaina pidimme Kaisan ja Sinin kanssa kirppispöytää Kehräämön iltatorilla ja heti seuraavan päivän aamuna oli lähtö Humppilasta Joensuuhun. Junamatka sujui yllättävän lunkisti. Joensuussa suunnistimme Hesen ja grillin kautta lastentapahtumaan, jossa soitti Tohtori Orff & Herra Dalcroze. Oltiin ainoat aikuiset ilman lapsia, mutta ei meitä onneksi kukaan pois ajanut. Sen jälkeen mentiin Tepolle ja otettiin vähän kuoharia, ja aika nopeasti kello olikin jo niin paljon, että lähdettiin Riinan kanssa hakemaan passeja ja työpaitoja vipteltasta. Infon jälkeen menimme kirkkopuistoon Innan ja Tepon ja heidän kavereiden kanssa, pelattiin mölkkyä, loppuillasta mulla ei ole oikeastaan muistikuvaa.

Lauantaina oli vapaapäivä ja varmasti vuoden paras päivä! Sillä Venetian Snares eli Aaron Funk saapui Suomeen ja antoi meille sellaista rankaisua, että sitä tuskin hevillä unohtaa. Korvista suunnilleen purskui verta ja pitissä sai pitää kalloparastaan huolta. Ihan uskomatonta, toinen keikka elämäni aikana, jonka jälkeen sai kirjaimellisesti vääntää hikeä litimärästä paidasta. Ah, sitä euforiaa:)))

Tunti Venetian Snaresin keikan jälkeen oli toinen mieletön keikka, nimittäin Mad Caddies nimisen yhtyeen. Tätä bändiä en ollut ennen kuullut. Vaikka paikat oli VS:n jälkeen aikas hellinä, niin tämä surfpunkpoppoo vakuutti keinuttavuudellaan.<3 Herkkää.

Tämän jälkeen katsottiin vielä Eläkeläisten esitys, joka pilasi täysin muistikuvani hyvästä yhtyeestä ja humppaa taikka kuole- veisun loistavuudesta. Kasa kännisiä idiootteja, huh..

Sunnuntaina olikin sitten työpäivä, eli siivoilua, tuoppien keräystä ja tiskausta. Ruokailun yhteydessä ehdin katsomaan Asaakin pari biisiä, mutta väkeä oli niin paljon, että liikkuminen alueella oli tosi hidasta ja tauko loppui kesken. Vipravintolan suljettua ehdimme vielä nähdä pääesiintyjä Nightwishiä, ja tuli taas kerran todettua, ettei se uusi laulajatäti osaa pukeutua kuin tädisti.. höh.

Onneksi oli vielä päätösklubi! Tultiin paikalle Paprika Korpsin soittaessa, en ole ikinä ollut mikään raggaefani, mutta tämä kyllä upposi. Sitten tuli vuoroon Risto, yhtye, jota kaikki hehkuttaa. Paitsi minä! Se oli kamalinta Shaibaa, jota olen ikinä joutunut todistamaan, mutta selkeästi nihilistisen aikansa lapsi. Illan viimeinen esiintyjä oli YUP!!! Ihan mieletöntä, tätä en osaisi hehkuttaa tarpeeksi, joten jätän väliin. Klubin jälkeen käveltiin Innalle, jonne mitäkin osaan ehkä jo ensi vuonna suunnistaa. Nukuttiin tunti-pari ja kiireellä herättiin hypättiin taksiin ja taas junaan, nukuin penkkien alla lähijunassa ja kun vaihdettiin oikeaan junaan valtasin kaksi penkkiä ja aloin nukkumaan uudelleen. Olin vielä Humppilassakin ihan väsynyt unettoman viikonlopun jäljiltä. Joku pirulainen oli yrittänyt varastaa asemalla odottaneesta autostamme bensaa!